On mitätöidä

Kansallissosialismi - NYT, osa 3 [jatkoa aikaisemmille osille]

2018.03.04 23:00 vastarintaonvapautta Kansallissosialismi - NYT, osa 3 [jatkoa aikaisemmille osille]

Jaoin tänne pari päivää sitten lyhytnovellin Kansallissosialismi - NYT osat 1 ja 2. Kulttuurimarxistien ja globalistien kovasta vastarinnasta ja trollausyrityksistä huolimatta teksti nautti suurta suosiota ja sainkin useita kyselyitä kuinka liittyä järjestöön ja edistää ideaaliyhteiskunnan syntyä. Samalla myös taoin säälittävät trollausyritykset maanrakoon teräksenlujalla argumentaatiollani, sillä kuten kaikki tiedätte syvimmällä sisimmässänne niin kansallissosialismi on ainoa aate joka voi enää pelastaa rotumme globalistien kansanmurhayrityksen hampaista.
Mutta siis, nyt tuon kyseisen novellin kolmas osa on julkaistu ja jaan sen taas tänne jotta taas osa teistä tulee järkiinsä sen inspiroimana ja lopettaa globalistien tukemisen ja alkaa puolustamaan rotunsa elinoikeutta.
Joulunalus on harvinainen aika lehmän poikimiselle luomutilalla, joten Armi lähti heti aamusta pojalleen perintönä siirtyneelle tilalle miehensä Riston kanssa. Vasikka ei meinannut syntyä, vaikka se tuntui olevan oikeassa asennossa eikä poikimahalvauksestakaan voinut olla kyse. 5-vuotias pojanpoika Pertti oli vahtinut passiivista lehmää koko aamun leikkiensä ohessa ja juoksi puolilta päivin posket punaisena tupaan kertomaan, että nyt alkoi vihdoin edistystä tapahtua. Poika oli oikeassa. Märkä, kiharaturkkinen lehmävasikka oli pian jaloillaan navetassa katselemassa ympärilleen sorkat vavahdellen. Kaupungista joulun viettoon tulleelle Aadalle tämä oli aivan uusi kokemus. Hänellä ei ollut vielä tilaisuutta seurata naapurikylän teurastamon ja sikatilan työtä kuten Pertillä, joka oli käynyt hakemassa sieltä joulukinkun isänsä kanssa.
Armi-mummo kertoo, että Saukkosten modernin luomutilan mallinnus on tuttu lähes jokaiselle Pohjolan tilalliselle aina suurilta viljatiloilta siipikarjatiloille ja pieniltä omavaraistiloilta isommille tuotantotiloille. ”Laatu ennen määrää”, Pertin Armi-mummolla on tapana sanoa. Armi kertoo muistoja nuoruusaikojen eurolihasta, joksi hän antibioottipitoista, epäeettisesti tuotettua tehotuotannon lihaa nimitti. Tehoviljellyt viljapellot ovat vaihtuneet osittain juures- ja kasvispelloiksi viljojen käytön vähentyessä, vaikka toki viljapellot hallitsevat yhä kansallismaisemaa. Luonnonkasveja hyödynnetään käyttöön erittäin tehokkaasti. Ruokavalion perustana ovat viljojen ohella kasvikset, ja osa kansallissosialistisen Pohjolan asukkaista on kasvissyöjiä.
Oli ollut hienoa nähdä, miten ihmiset palasivat kaupungeista maaseudulle tai maaseutumaisiin lähiöihin ja kuinka kylätoiminta elpyi ja yhteisöllisyys jarrutti ihmisten syrjäytymistä. Armi-mummo liikuttui aina, kun hän kertoi siitä kaikesta. Armi ja hänen miehensä Risto olivat mukana vallankumouksessa sen alusta asti. Armi kutsui sitä maaseudun vallankumoukseksi, eikä nimi ollut suinkaan liioiteltu. Muutos oli kuitenkin ollut vähintään yhtä suuri omavaraisuuteen pyrkivän Pohjolan teollisessa tuotannossa. Elämän tarkoitus ei ollut enää helpon rahan ja laiskuuden ylistäminen tai julkisuus sateenkaarilippu kainalossa maailmanparantajaa leikkien samalla kun kehitysmaat tuottivat teollisuusmaille kertakäyttötavaraa saastuneissa kaupungeissa lapsityövoimalla. Valkoiset ihmiset Pohjolassa päättivät rakentaa arvoisensa yhteiskunnan, ja siitä yhteiskunnasta tuli täysin erilainen kuin kulttuurimarxistien aiemmin luoma rappiotaiteen teos länsimaisesta vapaasta yhteiskunnasta.
Pihalla palavat valkeat jo ennen illan hämärtymistä ja lähitilojen väki kiertelee paikalla. Tilalla vietetään modernia versiota muinaisesta pohjoismaisesta keskitalven juhlasta toisin kuin monilla perinteisempää joulua viettävillä naapuritiloilla. Huomenna osa väestä menee kylän perinnekirkkoon, jonka toiminta eroaa suuresti siitä sateenkaarikirkon kuvatuksesta, jollainen kulttuurimarxismin lopun aikoina länsimaita hallitsi. Pelottava, harmaa-asuinen pukki saapuu kesken pihajuhlien pihalle vaatimaan pientä syötävää ja juotavaa talja harteillaan. Kuten muinakin vuosina, pukki vaatii pihalla olevan harvennushakkuista tulleen kuusen sytyttämistä tuleen ikivanhan jouluperinteen mukaisesti. Pertin veli Aarne saa tänä vuonna kunnian. Kun kuusi palaa komeasti, pukki lähtee pois koiravaljakollaan yleisön nauraessa ja taputtaessa esitykselle.
Väki siirtyy sisälle tuvan puolelle ja tontut ovat tuoneet sinne lahjoja kuusen alle, jonka koristeet suvun lapset ovat askarrelleet. Varsinainen jouluruoka syödään puisilta alustoilta. Aada ja pari muuta pienempää lasta laulavat yhdessä perinteisiä joululauluja. Pertti ja Aarne on kastettu muinaissuomalaisuuteen perustuvan uskon mukaisesti. Risto-ukki olisi halunnut kirkollisen kasteen pojanpojilleen, mutta Einon ja hänen on turha kiistellä uskonasioista. Eino on kasvattanut lapsensa hyvin eikä hänellä ole isänsä kanssa muita suurempia elämänkatsomuksellisia erimielisyyksiä. Lapsia kastetaan kristillisyyteen aivan kuten ennenkin, vaikka luonnonuskontojen harjoittaminen on saavuttanut myös suosiota.
Eino lähtee miesten kanssa ulos kirpeään pakkassäähän. Tänä vuonna Pertti pääsee mukaan ensi kertaa. Hanki hohtaa timanttien lailla ja silmäripsetkin ovat jäätyä yhteen, kun pakkanen kiristyy yöksi. Pertti jää miesten kanssa rinkiin ja katselee tähtikirkkaalle taivaalle sinne kurkottavien kuusten katveessa. Einon parta on huurteessa hänen lausuessaan kiitoksensa muinaisille Pohjolan miehille, jotka ovat kautta historian suojelleet omaa heimoaan ja omia perheitään. Eino pyytää jumalilta voimaa ja viisautta myös tuleville uusille sukupolville, jotteivät he koskaan unohtaisi, keitä me olemme. Eino veljineen ottaa rituaalin vakavasti, mutta osalle se on vain arvokas perinne. Viisivuotias Pertti jää miettimään henkien suojelusta vielä, kun he tulevat saunasta ja on aika käydä nukkumaan. Tänään myös hänestä tuli soturi oman heimonsa tuhansia vuosia pitkään ketjuun.
Armi-mummo on yleensä vähäpuheinen ja -eleinen, mutta kun hän palaa väenpaljouden keskeltä kotitalolle miehensä Riston kansa, tämä rohkaisee Armia lukemaan otteen päiväkirjastaan, jota tämä oli selaillut taas uudelleen monen vuoden jälkeen. Armi pitelee kirjaa hiukan vapisevissa käsissään, asettaen lukulasit silmilleen. Hän oli nuori ja vallankumouksellinen nainen tämän luvun kirjoittaessaan vuonna 2018 ja Risto tietää, ettei se Armi ole koskaan minnekään vuosien saatossa kadonnut. Se oli juuri se Armi, johon hän aikoinaan rakastui.
"Tänään ymmärsin ensimmäistä kertaa olevani hyvä ihminen. Hyvä ihminen on työteliäs ja rakastava. Hyvä ihminen varmistaa elämän edellytykset omalle perheelleen ja heti seuraavaksi hän auttaa omaa kansaansa, joka on myös osa hänen perhettään. Kaikilla kansoilla on oikeus vaalia kulttuuriaan, perinteitään ja elää omilla ikiaikaisilla asuinsijoillaan puolustamassa reviiriään. Hyvä ihminen näkee oman kansansa ainutlaatuisena, vahvana, kauniina ja rakastamisen arvoisena. Hyvä ihminen näkee myös ne oman kansansa ja rotunsa väliset näkymättömät säikeet, jotka ovat sitä kansaa yhdessä pitäneet tuhansien vuosien ajan.
Globalistit tiesivät ajaessaan valkoisia kansoja kohti omaa tuhoaan, että ellemme jonakin päivänä näkisi itseämme arvokkaana ja säilyttämisen arvoisena kansana ja haluaisi kaltaisiamme lapsia omaa kansaamme jatkamaan, meidät olisi helppo lannistaa ja mitätöidä. Meidät olisi helppo orjuuttaa ja lopulta tuhota. Valkoisten kansojen näkymättömät yhteenkuuluvuuden ja rakkauden säikeet ovat kaikista suurin uhka globalistien ylivallalle, ja siksi juuri näitä säikeitä he ovat armottomasti katkoneet vuosikymmen vuosikymmenen perään.
Ihmiset, jotka eivät kykene ajattelemaan kriittisesti ja itsenäisesti, lähtevät sotaan omaa kansaansa vastaan raivoisasti ja eliitin julistamaa sanaa uskoen. Heistä tulee systeemille kuuliaisia robotteja, joilla on valmiiksi ohjelmoitu liberaali maailmankuva vailla siteitä omaan kansaansa, vailla näkemystä omista juuristaan sekä aivopesun kautta opetettu tarve halveksua omaa verenperintöään. Ohjelmoinnista poikkeava eli valkoisten yhteisöllisyyttä edistävä käytös johtaa koko tuotantolinjan uudelleenohjelmointiin entistä tiukemmalla valvontakoneistolla. Systeemille kuuliaiset robotit valvovat, ettei yhdelläkään robotilla olisi ohjelmointivirhettä eli kykyä ajatella vastoin järjestelmän niille tekemää tarkkaa muottia.
Se vapaus, jota eliitti meille tarjoaa, on irvikuva vapaudesta. Se on vapautta nauttia ihmiselon kaikista hengen ja materian iloista ihmismielen viihdekeskuksissa, joiden hedonistisiin ohjelmanumeroihin pienet lapsetkin revitään mukaan osana äärettömän vapauden ja itsekeskeisyyden kulttia. Koska järjestelmä näin vaatii tekemään, aina löytyy moraalittomia ihmisiä, jotka valvovat maksusta tai silkkaa typeryyttään, että sirkushuveissa mennään kohti yhä syvempää valkoisten kansojen alennustilaa. Jokainen tämän ”viihdekeskuksen” ulkopuolelle pyrkivä tuomitaan, sillä kaikkien on pakko rakastaa sirkusta.
Meille kerrotaan, ettei meillä ole perinteitä eikä säilyttämisen arvoista kulttuuria vaan ainoastaan tämä meille ylhäältä annettu viihdekeskuksen tarjonta, jossa monikulttuurisuus, moraalittomuus ja ääriliberaalius korvaavat arvokkaan ja vastuullisen ihmisyyden mallin. Vihollinen tietää, että kansa, joka viihtyy yksinkertaisten huvitusten parissa eikä edes huomaa elävänsä kontrolloituna niiden keskellä, ei lopulta enää edes välitä, asteleeko samoihin juhliin ystävä vai vihollinen, kunhan vain heidän oma oluensa ei pääse läikkymään ja viihdeohjelmansa keskeytymään.
Tänään ymmärsin, miten vapaita me kansallissosialistit olemme. Me emme elä järjestelmän viihdekeskuksissa uskotellen itsellemme olevamme onnellisia ja vapaita. Me emme myöskään ole järjestelmän ohjelmoimia robotteja. En usko globalistin voivan koskaan ymmärtää, miten onnellisia ja vapaita me todella olemme! En tule palaamaan enää koskaan osaksi järjestelmää tietäessäni, millaista tarkoitusta varten se järjestelmä todella on rakennettu. Minun ei tarvitse enää koskaan irtisanoutua omista mielipiteistäni. Minun ei tarvitse miellyttää meitä vihaavia ja valheisiin uskovia ihmisiä. En enää edes kuule ihmisten syytöksiä ja pilkkaa. Se kaikki on pelkkää taustakohinaa, jolla ei ole lopulta mitään merkitystä.
Vain pahat ihmiset pysyvät hiljaa, kun kansakunta pakotetaan kulkemaan kohti omaa hidasta ja tuskallista loppuaan. Tänään ymmärsin, miten ainutlaatuista aikaa me elämme. Lopullinen voitto on vielä edessä, mutta me kuljemme koko ajan sitä kohti. Tämä juna ei enää pysähdy. Kun bolsevikit aloittivat kansanmurhan Venäjällä, sionistipankkiirit olivat ohjaksissa. Kun Neuvostoliitto romahti, finanssieliitin edustajat taputtivat innoissaan käsiään uuskommunismin eli globalisaation valmis käsikirjoitus takataskussaan. Kun järjestelmä taas romahtaa, pystymmekö me voittamaan takaisin valkoisten itsemääräämisoikeuden ja siltä viedyn kunnian? Vaikka me voisimme estää bolsevikkien perillisten uuden valtaannousun takaoven kautta, meidän on voitettava takaisin vielä valkoisen rodun itsekunnioitus ja vastuuntunto, jotka siltä on liki täydellisesti murskattu.
Uskon ja luotan, että me tulemme saamaan kansamme vapauden vielä takaisin ja että tarpeeksi moni herää ajoissa unestaan. Vaihtoehtona on jatkaa elämää ilman kunnollista päämäärää ja tarkoitusta sirkushuvien keskellä järjestelmää kumartavana robottina, joka ei edes välitä paremmasta. Toinen vaihtoehto on jäädä länsimaiden historiaan osana taistelua paremman yhteiskunnan puolesta. Ne, jotka taistelevat kansansa olemassaolon puolesta, elävät ikuisesti. Me seisomme viimeisimpinä lenkkeinä samojen tähtien alla, samoilla jään ja roudan muovaamilla kallioilla, enkä halua tämän kansamme tuhansia vuosia kestäneen ketjun katkeavan. En halua nähdä näillä kalliolla ihmisiä, joille tämä maa ei merkitse mitään.
Ilman epäilyksen häivääkään olen varma, että tämä taistelu on esi-isiemme ja -äitiemme tahto.
Armi laittaa hiljaisuuden vallitessa kirjansa pois sylistään väsyneenä vilkkaan päivän jälkeen. Kumpikaan heistä ei puhu hetkeen sanaakaan. ”Laitoitko saunan pois päältä?”, Risto kysyy viimein ja Armi nyökkää yhä ajatuksiinsa syventyneenä. Heillä on nyt sähkökäyttöinen sauna vanhan rantasaunan lisäksi. ”Käyn vielä vilkaisemassa, että ajastin on nollattu”, Armi lupaa hajamielisenä.
Risto menee Armin lähtiessä yöpuulle katsomaan työhuoneeseensa vanhoja tuttuja tavaroitaan ja aseitaan sekä erilaisia teoksia, jotka hän on säästänyt muistona vanhoilta ajoilta. Moni niistä on luettu hiirenkorville, vaikka sähköiset versiot ovat vapaassa käytössä. Siellä on myös hänen vanha hihanauhansa sekä kehystettyjä valokuvatauluja vanhoista tapahtumista. Hänellä on myös lipastossaan albumi, jota hän katselee harvemmin. Muistoja vainosta, oikeudenkäynneistä, väkivallasta ja jopa kunnian ottamisesta pois niiltä, joille kunnia kuului. Vaikeuksien kirjo oli loputon, mutta silloin kun luovuttamisen hinta on liian korkea, taistelija ei luovuta koskaan. Juuri siksi me olemme yhä täällä.
On tämä kaunista, tulee melkein kyynel silmään. Mutta kansallissosialistinen mies on Mies, ei mikään emaskuloitu muunsukupuolinen eläimiinsekaantujaseksuaali kuten feministien miesihanne menee ja ei siten tirauta kyyneltäkään muulloin kuin Rodun ja Kansan edestä kaatuneiden tovereiden muistolle! 14/88
submitted by vastarintaonvapautta to Suomi [link] [comments]